Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

»Ich muß nichts beweisen, muß nichts gestehen
Ich kann es fühlen, muß es nicht sehn [...]
Und halt es unversehrt, es fällt nicht schwer

Saga

Tarina

Tarinoiminen, eli ropettaminen, tapahtuu täällä. Otathan huomioon, että tässä vieraskirjassa ropetetaan vain, jos kissa on ei-kenenkään-maalla (esim. kokoontumisen aikana), normaalit toiminnut omalla reviirillä roolitaan sinne kuuluvassa vieraskirjassa.

Ohjeita ja sääntöjä kirjoittamiseen löytyy täältä.

Kuusiklaanin reviiri / Turveklaanin reviiri / Ei-kenenkään-maa

 

Vieraskirja  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Black Caviar

17.02.2016 21:41
Haukansilmä - Turveklaani
Toivoin sisimmässäni, etteivät kaikki tarvitsemani yrtit olisivat lakastuneet lumen alle. Kuopsutin etukäpälälläni maata kohdasta, missä lunta oli vähemmän, pienen oksantappuran juuressa.
"Hyvä Tähtiklaani.." rukoilin hiljaa, ja pian onnekseni haistoin talvisten juurten hieman ehkä jopa tunkkaisen hajun. Rapsutin kynsilläni lumenrippeitä maasta, ja aloin kaivaa kovaa ja jäistä maata pörhistäen turkkiani kylmän ilman takia. Hyrisin. Kissa ei pitkään tässä säässä selviäisi. Talvikarvakaan ei kovin hyvin tässä pakkasessa auttaisi. Vähän. Muttei tosiaankaan paljon.

Vihdoin sain pari juurenpätkää irti maasta. Huokaisin. Kova työ toi tuloksia, tiesin hyvät yrttipaikat. Vangitun veden aikaan se tosin on hankalampaa...
"Noniin.." naukaisen tuhahtaen, kun vihdoin suussani oli noin seitsemän juurenpätkää. Huijh!

Korviani väräyttäen lähdin takaisin muiden luo turvallisen reviirin keskipisteeseen.

//sori jos virheitä tai kämänen. Kirjoitin puhelimella :'D

Nimi: Rebellion

26.01.2016 18:59
Varjotar ~ Erakko

Puhuttiin nimistä ja Seitikkivarjo yhtyi ajatukseen siitä, että nimen oli tarkoitus kuvata kantajaansa. Varjotar ei kyllä keksinyt itsekään yhtään syytä sille miksi toisen nimi oli Seitikkivarjo. Eihän naaras miltään sieneltä näyttänyt, saati sitten sellaisen varjolta. Tummaturkkinen hymyili. Toinen ei ollut onneksi enää niin töykeä, ehkä valkoturkkinen ei päätyisikään iltapalaksi. Toisinaan harmi. Varjotar kaipasi jotain kunnollista suuhun pantavaa, pieni hiiri ei tuntunut enää riittävän.
Seitikkivarjo ei ollut kuulemma miettinyt asiaa. Siis sitä, miksi ei kuulunut klaaniin. Toinen ei kuulemma viihtyisi niin monen kissan seurassa. Varjotar virnisti ja katsahti hetkeksi kohti lunta.
"Jos täällä on vähääkään samanlaista porukkaa niin en viihtyisi minäkään", tummaturkkinen sanahti. Mutta eihän naaras voinut tietää millaista porukkaa täällä olisi, ehkä täällä olisikin asiat paremmin vaikkei kissa siihen jaksanut uskoakkaan.
Tummaturkkisen naaraan onneksi vaaleammalla oli pesä ihan lähettyvillä. Kannibaali heilautti häntäänsä puolelta toiselle hymyn hetkellisesti levitessä. Toinen tuntui kuitenkin epäröivän, eikä Varjotar kyllä ihmetellytkään. Se, että he olivat juuri tavanneet ja se, että Varjottaren olemus oli kaikkea muuta kuin normaali olisivat riittäneet kelle tahansa syyksi miksei tätä kissaa kannattaisi päästää omalle pesälleen. Kaikesta huolimatta Seitikkivarjo suostui ja kissa tummaturkkinen heilautti häntäänsä samalla kun nousi ylös. Tämä kipitti vielä nopeasti hakemassa hiiren raadon mukaansa, olisi edes jotain iltapalaa, ennen kuin tämä kääntyi seuraamaan toista naarasta. Nopeasti, kevein askelin Varjotar olikin toisen vierellä kylmän lumen jälleen rapsahdellessa tassuissa. Tämä selvisi itse kuitenkin kahlaamisesta sillä saattoi vain seurata toista naarasta astellen toisen jalanjäljissä.
"Oletko kauankin asunut täällä soilla? Mistä tulet vai synnyitkö täällä?" Varjotar kyseli suht selkeällä äänellä ottaen huomioon sen, että naaras kantoi hiirtä suussaan. Se oli itse jo kertonut hieman itsestään, nyt se tahtoisi kuulla hieman Seitikkivarjosta.

Nimi: Potkulauta

25.01.2016 19:13
Seitikkivarjo, erakko

Se sanavirta, jota Varjotar päästeli suustaan, oli huumata Seitikkivarjon. Naaras ei edes muistanut, milloin joku kissa olisi puhunut hänelle noin paljon, ja vieläpä noin ystävällisesti. Ihan kuin kyseessä olisi aivan tavallinen rupattelutuokio keskenään tuttujen kissojen kanssa.
"Se kyllä tosiaan on nimen tarkoitus.. En tiedä miten Seitikkivarjo kuvaa minua, ainakin olen vaalea kuten seitikit", Seitikkivarjo naukui hämillään. Hänen emonsa nyt oli vain sattunut antamaan Seitikkivarjolle sellaisin nimen, kummemmin selittämättä, miksi juuri sellainen. Varjotar tosiaan kuvasi loistavasti Varjotarta, olihan naaras tumma kuin varjo. Kun puhe kääntyi reviiristä aina klaaneihin asti, Seitikkivarjon korvia kuumotti kylmästi viimasta huolimatta. Niin, miksei hän elänyt jonkun klaanin keskuudessa?
"No... tuota, oikeastaan en kauheasti ole miettinyt asiaa. En usko että kuitenkaan viihtyisin kauaa klaanien keskuudessa, klaaneissa on mielestäni aivan liikaa kissoja ja kaikki pomottelevat siellä toisiaan", Seitikkivarjo sopersi hätäisesti, yrittäen keksiä jonkun hyvän syyn siihen, että tuo oli erakko.
"Kyllähän minulla pesä on, tässä aivan lähellä", Seitikkivarjo jatkoi verkkaisesti, miettien, kannattiko Varjottarelle näyttää Seitikkivarjon omaa asuinpaikkaa, vieläpä, kun Varjotar vaikutti jollain tapaa hieman epäilyttävältä. Mutta ei Seitikkivarjolle seura ollut pahitteeksi, eikä toisen kissan kehon lämpö, vaikka kissan tarkoitusperistä ei voinut ollakaan varma.
"Seuraa minua", Seitikkivarjo käski. Naaras oli tehnyt päätöksensä. Varjotar voisi tulla hänen mukaansa, nukkua yön - tai ehkä toisenkin - Seitikkivarjon kanssa. Odottamatta vieraan kissan vastausta, Seitikkivarjo lähti askelemaan syvässä hangessa kohti paikkaa, mistä oli alkujaan lähtenytkin. Lumipyry oli luultavasti kasannut pesän seinämille lumimuurit, jotka osaltaan suojaisivat pesää kylmältä puhurilta, joka tunkeutui turkin lävitse luihin ja ytimiin asti.

Nimi: Rebellion

19.01.2016 20:11
Varjotar ~ Erakko

Toinen ei selvästikkään ollut tottunut kehuihin, Varjotar nimittäin huomasi hämmennyksen toisen olemuksessa. Eipä Seitikkivarjo kyllä kovinkaan sosiaaliselta naaraalta muutenkaan vaikuttanut, ei ainakaan Varjottaren mielestä. Vaaleaturkkinen vaikutti juuri sellaiselta yksin viihtyvältä ja elävältä persoonalta. Tavallaan Varjotar piti siitä.
Tummaturkkinen esittelikin itsensä ja sai varsin ainutlaatuisen vastauksen: nimi oli kuulemma omituinen. Virne hieman leveni kissan kasvoilla.
"Eihän se ole mikään tavallinen, mutta itse pidän siitä", Varjotar vastasi kääntäen ensimmäistä kertaa katseensa irti toisesta. Katse kävi naaraan omissa tassuissa, mutta kääntyi oitis takaisin seuralaiseen. "Se kuvaa minua hyvin.. eikös juuri se ole nimen tarkoitus? Kuvata kantajaansa?" Naaras puheli hymyn sekainen virne kasvoillaan koreillen. Sen silmät olivat uneliaasti vain puoliksi auki, mutta silti se katsoi toista tarkkaavaisesti, kuitenkin rauhallisesti. Tämän häntä heilahti kerran puolelta toiselle pyyhkäisten hieman lunta tieltään.
"Kyllä, kaukaa etelästä", nau'uttiin vastaukseksi seuraavaan kysymykseen muualta tulemisesta. "Siellä asiat tosin olivat täysin erilailla kuin täällä", tummaturkkinen lisäsi mietteliäästi. "Täällä kun on klaanit, pyhät kuut ja kaikenlaiset oudot olennot.. en ole tottunut sellaisiin", kerrottiin vielä. Niin, siellä mistä Varjotar tuli sorrettiin naaraita, tapettiin viattomia ja vahvat johtivat. Kissan onneksi täällä ei ollut niin.
Keskustelu kääntyi reviiriin, _Seitikkivarjon_ reviiriin. Ilmeisesti Varjotar oli saanut herätettyä seuralaisensa kiinnostuksen sillä toinen ei aikonutkaan häätää tätä alueiltaan. Hymy leveni hetkellisesti Varjottaren nyökätessä hieman. Eipä tummaturkkisella ollut muutamaan kommentoitavaa asiaan, ihme kyllä.
"Olet siis itse erakko? Miksi?" Kyseltiin sitten kohteliaasti. "Miksi et elä jommankumman klaanin keskuudessa, siellä olisi varmasti turvallisempaa?" Tummaturkkinen naukui rauhallisesti. Kylmä viima tuiskutti vasten kissan kehoa. "Ei sinulla muuten sattuisi olemaan jonkinlaista pesää täällä lähellä? Olisi mukavempaa keskustella jossain juojaisammassa paikassa", niin.

Nimi: Potkulauta

19.01.2016 08:44
Seitikkivarjo, erakko

Seitikkivarjo hämmestyi hieman Varjottareksi paljastuneen kissan kehuja. Ei kukaan hänen nimeään aikaisemmin ollut kehunut. Kuka nyt olisikaan kehunut, ei Seitikkivarjo yleensä tavannut muita kissoja, ja vaikka tapaisikin, ei Seitikkivarjo heille yleensä nimeään kertonut. Tässä omituisessa vieraassa, Varjottaressa oli kuitenkin jotain... erilaista. Kuin tietynlaista energiaa, mitä Seitikkivarjo ei ollut kokenut ennen tavatessaan muita kissoja. Siitä ei naaras kuitenkaan ollut perillä, oliko tämä energia hyvää vai pahaa, ja mikä lopputulos sillä olisi Seitikkivarjon kannalta.
"Sinulla on vähän omituinen nimi", Seitikkivarjo tokaisi pian kuultueen Varjottaren nimen. Varjotar ei tosiaankaan muistuttanut klaanityyppisiä nimiä, sellaisia, millaisia suurimmalla osalla Seitikkivarjon tapaamista kissoista oli.
"Oletko jostain muualta?" naaras jatkoi uteluaan.
Seitikkivarjon kynnet painautuivat lumihankeen Varjottaren ottaessa puheeksi reviirille tunkeutumisen. Koko asia oli aivan turhanpäiväinen Seitikkivarjon mielestä, ei häntä olisi alkujaankaan haitannut vieraan kissan seura, vieläpä, kun Varjotar vaikutti ihan mukavalta kissalta, ainakin siihen verrattuna mukavalta mitä Seitikkivarjo oli joutunut viime aikoina sietämään, lähinnä klaanikissojen osalta. Huolimatta siitä, ettei Seitikkivarjo yleensä joutunut nuolemaan näppejään puhetilanteissa, nyt tuo ei meinannut keksiä mitään nasevaa vastausta Varjottarelle.
"Ehkä en haluakaan häätää sinua.. saat kulkea reviirini lävitse, mutta älä saalista tai jää tänne asumaan", Seitikkivarjo naukui tajuamatta oikein itsekään, mitä päästeli suustaan. Ei hän olisi halunnut Varjotarta mihinkään päästää, sillä naaras oli pitkään aikaan ensimmäinen kissa, jonka kanssa Seitikkivarjo oli puhunut ilman hampaiden kiristelyä ja adrenaliiniryöppyä tulevan taistelun pakosta. Hiljaisuus, jota vain tuulen ujellus säesti, tuntui olevan Seitikkivarjolle liikee, erityisesti Varjottaren kaltaisen kissan seurassa.

Nimi: Rebellion

18.01.2016 19:22
Varjotar ~ Erakko

Varjotar ei saanut tietää toisen asenteen syytä, harmi. Toinen kuitenkin esittäytyi, vaikkakin tuhahtaen. Toisen äänen sävy sai Varjottaren hännän hieman heilahtamaan. Toinen naaras valitti siitä, ettei tummaturkkinen ollut esittäytynyt ensin. Virne hieman leveni kissan kasvoilla tämän viiksien hieman särähtäessä. Se ei pitänyt toisen äänen sävystä.
"Seitikkivarjo", se maisteli toisen nimeä suussaan. "Sinulla on kaunis nimi", niin. Pelkkä sana 'varjo' sai jonkinlaisen yhtäläisyyden kaksikon välille, mutta muuta yhteistä heillä ei tuntunut sitten olevankaan. "Olen pahoillani, nimeni on Varjotar", se esitteli itsensä laskien sitten takapuolensa siihen hangelle. Se katsoi koko ajan toista silmiin, kuin etsien merkkiä.. jostain.
Sitten keskustelun aihe vaihtuikin reviiriin Seitikkivarjon esittäessä aluetta omakseen. Toinen ei pitänyt tunkeilijoista.
"Huomaan sen", Varjotar lausahti. Koko vaalean kissan olemus huokui luotaan työtävään asennetta, jota Varjotar jollain tavalla osasi arvostaa. Oli hyvä että Seitikkivarjo osasi ajaa tuntemattomat kissat pois luotaan, vaikkei ollutkaan vielä onnistunut tummaturkkisen karkottamisessa.
"Miksi et sitten heti käy kimppuuni? Upota hampaitasi nahkaani, jotta varmasti tuntisin sen.. kivun. Häädä minua pois _sinun_ reviiriltäsi?" Varjotar kyseli neutraalilla, uteliaalla, mutta silti niin kylmän rauhallisella, ehkä jopa pelottavan rauhallisella äänen sävyllä kun otettiin huomioon kivusta puhumisen. Tämän kasvojen ilme ei värähtänytkään kissan puhuessa. Se vain katsoi toista rauhallisesti.

Nimi: Potkulauta

18.01.2016 17:51
Seitikkivarjo, erakko

"Mmh, olen Seitikkivarjo", Seitikkivarjo tuhahti, "on epäkohteliasta kysyä muiden nimiä ilman että esittelee itsensä ensin." Vaikka vieraan kissan läsnäolo ärsytti ja hieman pelottikin Seitikkivarjoa, naarasta kuitenkin kiinnosti toisen kissan läsnäolo ja olemus. Olisiko suon lähellä muitakin klaaneihin kuulumattomia kissoja, vai olisivatko Seitikkivarjo ja tämä omituinen vieras ainoita? Seitikkivarjo ei antanut kiinnostuksensa näkyä, vaan jatkoi tutuksi tulleella, piikittelevällä ja kuulustevalla asenteellaan;
"Minä päätin tämän olevan omaan reviiriäni. Joten sen tiedon valossa läsnäolosi loukkaa reviirini rajoja. En muutenkaan pidä tunkeilijoista, varsinkaan, jos he yrittävät napata riistaani."

Nimi: Rebellion

17.01.2016 16:32
Varjotar ~ Erakko

Toinen yritti piiloutua, mutta turhaan. Vaikka olikin pimeää ja toinen sulautui turkkinsa avulla lähes täydellisesti lumiseen maisemaan, oli Varjotar jo huomannut vaaleaturkkisen naaraan. Hajua kun ei voinut piilottaa. Eikä silmiä. Toisen jäänsiniset silmät lähes kiiluivat pimeässä.
Varjotar aloitti neutraalilla asenteella, kuten yleensäkkin. Se tahtoi tietää millainen toinen oli ennen kuin tekisi mitään johtopäätöksiä. Toinen kuitenkin vastasi äänensävyllä, jota tummaturkkinen oli tottunut kuulemaan elämänsä aikana. Silti se ei olisi halunnut kuulla sitä nyt. Vaaleaturkkinen yritti selvästi kuulostaa pelottavalta, mutta silti naaras näki toisen kuoren alle jo yhdellä silmäyksellä. Toinen oli selvästi sellaista yksin viihtyvää tyyppiä, tahtoi työntää toiset pois läheltään. Sitä paitsi toinenhan vastasi sanoillaan omaan kysymykseensä. Virne vaihtui hymyn tilalle Varjottaren kasvoille. Tuo nousi ylös ja kääntyi toista kohti. Se jätti hiiren rippeet siihen paikoilleen samalla kun lähti askeltamaan hitaasti toista kohti katsoen koko ajan toista silmiin. Ei uhkaavasti tai pelotellakseen, se vain lähestyi neutraali olemus yllään, vaikkakin tämän kasvoilla koreileva virne kieli jostain ihan muusta.
"Miksi noin kylmä asenne? Etkö pidä seuralaisista?" Se kysyi päätään hieman kallistaen pysähtyen siihen metrin päähän toisesta. "Ja olen pahoillani, mutta tietääkseni tämä ei ole kenenkään aluetta", sanahdettiin neutraalisti. Sitä paitsi toisen nälkää huokuva olemus ei ollut kovinkaan vakuuttava siitä, että tuo kuuluisi turveklaaniin, jonka rajalla tässä oltiin. Eikä toinen klaaniin kuuluvalta kyllä haissutkaan.
"Mikä on nimesi?" Varjotar jatkoi jollain tapaa ystävällinen, kohtelias ja utelias ilme kasvoillaan. Se nautti toisen tuoksusta, jokaisella kissalla oli niin omanlaisensa tuoksu. Kaikki olivat niin erilaisia.

Nimi: Potkulauta

17.01.2016 16:04
Seitikkivarjo, erakko

Vieras kissa oli musta kuin Vangitun veden ajan pimein yö. Valkoista lumea vasten vieras oli kuin hajumerkki, joka kutsui kaikki ulkona liikkuvat luokseen. Seitikkivarjo käpertyi syvemmälle hankea vasten. Vaikka vieras naaraskissa olikin jo huomannut tuon, ei pieni maastoutuminen - tai ainakin sen yrittäminen - olisi pahitteeksi missään tilanteessa.
"Mitä sinä teet täällä? Miksi saalistat minun reviirilläni!?" Seitikkivarjo vastasi, yrittäen kuulostaa mahdollisimman pelottavalta ja vaaralliselta, huolimatta vieraan kissan neutraalista, ehkä jopa ystävällisestä äänensävystä. Ei alue tietenkään ollut Seitikkivarjon reviiriä, eikä hänellä ollut siihen enempiä saalistusoikeuksia kuin toisellakaan kissalla, mutta parempi ainakin yrittää. Ehkäpä tulija omantunnontuskissaan jättäisi Seitikkivarjon rauhaan, hyvällä tuurilla jopa jättäisi saaliinsa rippeet siihen, niin että Seitikkivarjo voisi täyttää kurnivaa vatsaansa edes sillä vähällä, mitä toiselta oli jäänyt jäljelle.

Nimi: Rebellion

17.01.2016 15:41
Varjotar ~ Erakko

Veren ihana maku levisi kissan suuhun sen repiessä saalistaan nautinnollinen ilme kasvoillaan. Liha oli vielä lämmintä ja vaikka sitä olikin vähän, se silti lämmitti mukavasti keskellä kylmää iltaa. Tuuli vaihtoi viimeinkin suuntaa tuiskuttaen lunta vasten Varjottaren tummaa selkää. Kissa värähti, mutta jatkoi ateriointiaan. Sen täytyisi syödä nopeasti, jotta saattaisi etsiä itselleen nukkumapaikan.. jos se edes sellaisen jostain löytäisi.
Sitten, tuuli toi mukanaan uuden hajun: tuntemattoman naaraskissan hajun. Varjotar lopetti ruokailunsa kuin seinään. Se höristi korviaan ja kohotti hieman päätään katsoen sitten paikalle saapunutta kissaa neutraalisti silmiin. Varjotar joutui tuulen takia siristämään silmiään nähdäkseen kauempana seisovan vaaleaturkkisen naaraan paremmin. Kannibaalin tummille kasvoille kohosi pehmeä hymy.
"Tule vain lähemmäksi", kissa kutsui toista. "En minä pure", -ainakaan vielä. Osittain Varjotar jopa toivoi toisen olevan töykeä tapaus, sitten naaraalla olisi hyvä syy tehdä toisesta osa ravintoketjuaan. Lisäksi toinen tuoksui herkulliselta..

Nimi: Potkulauta

17.01.2016 15:29
Seitikkivarjo, erakko

Kylmä viima puhalsi kaisloista kyhättyyn, pyöreähköön pesään. Seitikkivarjo sadatteli ja hytisi tuulen tuivertaessa turkin lävitse ohiin. Pesän seinämät olisi pitänyt tilkitä paremmin, mutta kun Seitikkivarjolla ei ollut ollut riittävästi aikaa eikä materiaaleja, eikä kyllä taitoakaan. Kissan emon, Lumikkopilven, kuoltua muutama kuu sitten Seitikkivarjon oli pitänyt selviytyä yksin. Yhtäkään kissaa ei tuo ollut sinä aikana tavannut, ja jos onni olisi suotuisa, ei tapaisikaan. Yhtäkkiä naaras havahtui, kun tuuli toi mukanaan kissan tuoksun suoraan Seitikkivarjon suojaiseen pesään. Tuulesta johtuen Seitikkivarjo ei pystynyt päättelemään, kuinka kaukana kissa oli, mutta tuoksusta päätellen kyseessä oli naaras. Lisäksi tuuli toi mukanaan veren ja riistan tuoksun. Seitikkivarjon vatsa alkoi kurnia, muistuttaen siitä, että minkäänlaista ravintoa ei oltu saatu muutamaan päivään. Seitikkivarjo epäröi. Naaras saattoi olla vihamielinen ja valmiina repimään Seitikkivarjon palasiksi. Toisaalta saalis voisi olla helppo napata toiselta kissalta, olihan Seitikkivarjo kuitenkin nopea ja ketterä. Erakko päätti ottaa riskin, ja sujahti ulos pesästään.

Nimi: Rebellion

17.01.2016 15:02
Varjotar ~ Erakko

Ilta oli viimein saapunut, tummentanut taivaan ja tunkenut hämäränsä metsän jokaiseen kolkkaan. Mutta silti, Varjottaren epäonneksi maassa oleva lumi ja sitä välillä mukaansa nappaava tuuli valaisia paikkoja yllättävän paljon. Myös taivaalla mollottava kuu yritti vähäisillä säteillään saada valoa metsän kylmiin nurkkiin saaden lumen sädehtimään kuin tuhannet timantit.
Siellä metsässä, aivan turveklaanin rajan tuntumassa kyyhötti yksinäinen erakko lumi kinoksen taakse piiloutuneena. Pakkanen oli saanut lumen pinnan kovemmaksi, se kantoi juuri ja juuri jotain pieniä eläimiä, kuten pientä hiirtä, joka pomppi lumen pintaa pitkin vain muutaman metrin päässä Varjottaresta. Kissan raotetut silmät seurasivat saaliseläimen liikehdintää rauhallisina. Tummaturkkinen saattoi tuntea hiiren pomput herkissä anturoissaan painaessaan niitä lumen pintaa vasten. Pian.. Pian..
Hiiri pysähtyi, käänsi pienen päänsä kissan suuntaan, mutta liian myöhään. Varjotar oli jo jännittänyt lihaksensa ja loikannut sulavalla loikalla saalista kohti upottaen tuon heiveröiseen kehoon terävät kyntensä. Hiiri päästä piipahduksen yrittäen sätkiä pois Varjottaren otteesta samalla kun lumi pöllähti kaksikon ympärillä. Virne kohosi kissan huulille. Se saattoi tuntea saaliinsa tiheät sydämmen lyönnit tassuissaan pidellessään tuota kiinni yhä tiukemmin. Hiiri haukkoi henkeä, haukkoi ja haukkoi, piipitti, sätki. Sen sydän hakkasi kovempaa ja kovempaa. Varjottaren kasvoilla virne vain leveni. Se piti tunteesta, jonka toisen pelko aiheutti. Ei, ei se pitänyt. Se rakasti.
Kissa painoi hiiren lunta vasten ja hitaasti sivalsi tuon kaulan auki kynnellään. Kaunis punainen väri levisi hangelle hiiren veltostuessa, sydämmen lyöntien vähetessä olemattomiksi. Varjotar katsoi aikaan saannostaan. Sen teki mieli jotain aivan muuta kuin hiirtä tällä hetkellä, mutta pelkkä kirpeän pakkasilman nuuhkaisu kertoi ettei ketään ollut lähistöllä. Harmi. Naaraan olisi siis tyydyttävä surmaamaansa hiireen. Kun pieni olento sen tassuissa tuntui todellakin kuolleelta, iski kissa siihen hampaansa alkaen aterioimaan. Kun se saisi syötyä, pitäisi sen etsiä itselleen sopiva nukkuma paikka. Kylmä tuuli turkissa kun ei tuntunut kovinkaan mukavalta, vaikka erakko oli siihen jo tottunut.

Nimi: Potkulauta

04.01.2016 21:43
Lupiinipilvi, Turveklaani

Kun Kyyneltassu ei reagoinut millään tavalla, Lupiinipilvi totesi että Kyyneltassu piti saada leiriin pikimmiten. Lupiinipilvi tarttui Kyyneltassua turkista, ja nosti tuon selkäänsä (?). Onneksi oppilas oli pienikokoinen, mutta siitä huolimatta Lupiinipilven kävely oli hieman hoippuvaa. Soturi pelkäsi, ettei ehtisi tuoda Kyyneltassua ajoissa leiriin.

Nimi: Leijona

03.01.2016 22:38
Kyyneltassu, Turveklaani

Naaras kuuli osittain sanoa, muttei osannut siltikääm vastata, ei vaan pystynyt. Oppilas oli siinä tilassa, ettei itsekään ymmärtänyt mitä tapahtuu. Suustaan hän sai vain hiljaisen vaikerruksen, ennenkuin menetti jälleen tajunsa, tällä kertaa heräämättä enää.

Nimi: Potkulauta

03.01.2016 22:31
Lupiinipilvi, Turveklaani

Lupiinipilvi katseli hetken aikaa nuorta kissaa, voimatta tehdä mitään. Kun Lupiinipilvi lopulta tajusi, kenet oli oikein pelastanut lähes varmalta kuolemalta, soturin suusta kuului kevyt vaikerrus.
"Pyhän Kuun nimeen, Kyyneltassu! Mitä sinulle oikein on tapahtunut?"
Lupiinipilvi katsoi kauhuissaan nuoren oppilaansa kasvoja. Silmät olivat veren peitossa, eikä Lupiinipilvi osannut sanoa, mikä niiden kohtalo olisi.
"Kyyneltassu, pystytkö kävelemään?" Lupiinipilvi kysyi ja tökki oppilastaan pari kertaa kuonollaan (?).

Nimi: Leijona

03.01.2016 22:27
Kyyneltassu, Turveklaani

Hajut selkeentyivät hieman, mutta heikkona ja väsyneenä Kyyneltassu valui maahan. Hän ei tuntenut mitään missään kehossaan, eikä voinut liikahtaa, tuntien vain kivun ja jäisen tuulenpuuskaan, joka hänen märkää turkkiaan puhalsi. Kyyneltassu ei suorastaan jaksanut enää mitään, niin voimaton nuorukainen oli. Ilmeisesti shokki ja pelko, väsymys ja kipu aiheuttivat pyörtymisen, mutta sentään naaraan hengitys tasaantui.

Nimi: Potkulauta

03.01.2016 22:21
Lupiinipilvi, Turveklaani

Lupiinipilvi nousi pintaan, raahaten kissaksi osoittautunutta, märkää karvakasaa mukanaan. Susia ei onneksi näkynyt missään, mutta Lupiinipilven harmiksi ei Sulkavarjoakaan. Huoli riipaisi soturia, mutta Sulkavarjo osasi varmasti pitää huolen itsestään. Lupiinipilvi ui jään reunalle, ja yhdellä voimakkaalla vedolla vetäisi itsensä ylös vedestä.

Nimi: Leijona

03.01.2016 22:17
Kyyneltassu, Turveklaani

Kun jokin yhtäkkiä tarrasi varsin kivuliaasti naaraan niskasta (?), tämä kuitenkin kaikesta heikkoudestaan huolimatta jaksoi yrittää räpiköidä kohti pintaa. Se, että tarttuja voisi olla vihollinen, ei edes käynyt nuoren oppilaan päässä. Hän oli liian peloissaan, paniikissa ja kauhuissaan siitä, että ympärillä oli pelkkää mustaa, punaista ja kipua.

Sulkavarjo, Kuusiklaani

Kun Lupiinipilvi hyppäsi suoraa päätä veteen, Sulkavarjo totesi täysin kuinka huonossa asemassa hän itse oli. Suder alkoivat jo lähestyä; eikä varapäällikkö voinut millään päästää niitä veden lähettyville. Niimpä kolli teki sen ainoan, mikä kävi mielessä; rauhallisin, mutta varovaisin askelin tämä asteli susia kohti, ja kun välimatkaa ei ollut kuin muutama ketunhäntää, varapäällikkö yhtäkkiä kääntyi oikealle rivakkain juoksuaskelin, ja siinä samassa myös sudet juoksivat hänen peräänsä. Ei kestänyt kauaa, kun Sulkavarjosta ei näkynyt enää ollenkaan, mutta susien raivostunut murina taas kuului pitkälle.

Nimi: Potkulauta

03.01.2016 22:13
Lupiinipilvi, Turveklaani

Lupiinipilvi sukelsi veteen huomatessaan vaalean kissan pään uppoavan pinnan alle. Tuo haroi vettä käpälillään, sillä lammen vesi oli aivan liian sameaa, että pinnan alla olisi nähnyt jotakin. Kun soturin käpälät osuivat kissalta tuntuvaan möykkyyn, Lupiinipilvi tarttui siihen hampaillaan, ja lähti uimaan mahdollisimman nopeasti pintaa kohti.

Nimi: Leijona

03.01.2016 21:54
Sulkavarjo, Kuusiklaani

Varapäällikkö itse jäi järven rantaan, tarven vaatiessa puolustamaan sudeilta ja mahdollisesti ottamaan hukkuvan kissan vastaan. Sulkavarjon jokainen turkinkarvanen oli pystyssä, keho oli automaattisesti mennyt valmiiseen puolustusasentoon. Hän pystyisi pidättämään pari sutta hetken, ennenkuin loppu lauma tulisi perässä.Hetkinen...susilauma? Pitäisi viestittää tästä vaarallisista olioista klaanille mahdollisimman pian, ennenkuin vahinkoja kävisi.
"Toivottavasti hoidat hommasi nopeasti, Lupiinipilvi", kolli kuiskasi itsekseen.

Kyyneltassu, Turveklaani

Naaras viuhtoi avuttomana päätään, etsien särkyneen jään aiheuttajan verestä sokeilla silmillään. Voimat alkoivat pikkuhiljaa uupua tämän pienistä tassuista, ja hän alkoi hitaasti jälleen vajota kohti mustaa, epämääräistä syvyyttä. Kynnet liusuivat jäätä pitkin, märkä turkki painoi alas, ja kipu vei loputkin energiat ja tahdon taistella turveklaanilaisen oppilaan kropasta. Kyyneltassu luovutti; hän antoi kehonsa liusua veteen eikä jaksanut enää yrittää pinnalle.

Nimi: Potkulauta

03.01.2016 19:08
Lupiinipilvi, Turveklaani

"Älä mene sinne!" Lupiinipilvi karjaisi Sulkavarjolle. Kun soturi vain jatkoi juoksemistaan, Lupiinipilvi murahti ja lähti juoksemaan Sulkavarjon perässä. Päästessään lammen rantaan, tuo loikkasi suoraan järveen. Onneksi jäätä oli vain vähän, eikä lampi ollut kovin suuri, joten Lupiinipilvi saavutti vaalean kissan nopeasti.

Nimi: Leijona

03.01.2016 00:28
Sulkavarjo, Kuusiklaani

"Eteenpäin, soturi! Tuo kissa ei kauaa pysty taistelemaan kylmää vettä vastaan tälläisessä pakkasessa!", varapäälikkö maukui ja juoksi Lupiininpilven ohi, kohti hukkuvaa. Kyllä, myös kuusiklaanilainen oli huomannut susikahdeksikon toisella rannalla, mutta yritti niellä sen pelon. Tuskin sudet lähtisivät veteen räpiköimään, ja kiertämiseen menisi kumminkin aikaa. Tosin ken tiesi, olivathan kaikki metsän elijät hyvin nälkäisiä, joten ties mitä nuo kaksi olisivat valmiita tekemään pienenkin lihapalasen vuoksi...
Lähestyessään järveä Sulkavarjon askeleet hidastuivat, muuttuivat paljon kevyemmiksi. Kolli ei halunnut pahemmin säikyttää vedessä olevaa, eikä halunnut itsekään upota jälleen veden jäiseen olemukseen.

Kyyneltassu, Turveklaani

Pieni naaras räpiköi sokeasti vedessä, huutaen avuttomana apua ja haukkoen happea aina, kun pää vain kävi veden yläpuolella. Lukuisat haavat ja puremat jättivät ikävää jälkeä, koko kroppaa särki, ja teki mieli vain antautua veden kylmään halaukseen. Eniten kuitenkin kirveli silmiä; Kyyneltassu ei nähnyt edessään muutakuin punaista ja mustaa, kirvelevää kipua. Hän ei pärjäisi kauaa, jossain kohdalla Näkki kumminkin tulisi hakemaan hänet huoliinsa.
Vaikkei Kyyneltassu nähnyt eikä kuullutkaan kunnolla, hän aisti selvästi, että joku oli astunut jäälle. Sudetko? Mieluummin hän luovuttaisi kehonsa Näkille kuin niille ketunläjäkansalle!
Vieläkin pärskien, oppilas onnistui kuitenkin tarttumaan kynsillään jäihin; kuului rutinaa, muttei jää pettänyt, ainakaan vielä. Se antoi naaraalle toivoa ja lisäksi pari hengenvetoakin.

Nimi: Potkulauta

03.01.2016 00:15
Lupiinipilvi, Turveklaani

Lupiinipilvi ponkaisi jaloilleen ja lähti nelistämään Sulkavarjon perään. Kolli loikki, puoliksi kieri rinnettä alas. Päästessään puoliväliin rinnettä Lupiinipilvi näki vaalean kissan lammessa räpiköimässä. Lammen rannalla oli kuitenkin kaksi sutta, jotka katselivat kissaa nälkäisinä, haukahdellen lammessa olevan kissan perään. Jos Lupiinipilvi jatkaisi pidemmälle, sudet huomaisivat tuon, eikä Lupiinipilvikään voittaisi kahta sutta taistelussa.

Nimi: Leijona

03.01.2016 00:14
Sulkavarjo, Kuusiklaani

"Paljon paremmin", soturi mumisi ja käänsi turveklaanilaiselle selkänsä. Hän ei erikoisemmin tahtonut silmäillä tuota ja todeta jälleen, että makoili tällä hetkellä toisen klaanin omistaman soturin kanssa, kun oma klaani kaipasi ikävästi ruokaa.Sulkavarjon nuollessaan tassuaan kylmyys alkoi pikkuhiljaa lähtä, samoin kipu. Käpälä oli siis parantumaisillaan.
"Minun..täytyy mennä", varapäälikkö murahti ja nousi jo lähteäkseen, kun yhtäkkiä ilma värähti ja hetken päästä hiljaisuus oli täysin rikki. Jostain kaukaa kuului jään särkyntää ja jokin kahli vedessä, huutaen epätoivoisesti apua. Äänen perusteella se oli nuorehko kissa, mutta ilmassa oli muutakin.
"Susia", Sulkavarjo kuiskasi hiljaa ja katsomatta turveklaanilaista, alkoi rientää takaisin järvelle. "Tule!"

Nimi: Potkulauta

03.01.2016 00:13
Lupiinipilvi, Turveklaani

Lupiinipilvi ponkaisi jaloilleen ja lähti nelistämään Sulkavarjon perään. Kolli loikki, puoliksi kieri rinnettä alas. Päästessään puoliväliin rinnettä Lupiinipilvi näki vaalean kissan lammessa räpiköimässä. Lammen rannalla oli kuitenkin kaksi sutta, jotka katselivat kissaa nälkäisinä, haukahdellen lammessa olevan kissan perään. Jos Lupiinipilvi jatkaisi pidemmälle, sudet huomaisivat tuon, eikä Lupiinipilvikään voittaisi kahta sutta taistelussa.

©2019 Soiden Soturit :: roolipeli - suntuubi.com